Oletko miettinyt kirjan kirjoittamista, tarkemmin sanottuna keittokirjan kirjoittamista? Kiinnostaako sinua, mitä kirjan kirjoittamisen taakse voi kätkeytyä?
Itsellä on nyt takanani 3 kirjoitettua ja kuvattua keittokirjaa ja yksi yhteistyössä valmistunut keittokirja.
Kerron nyt oman tarinani ensimmäisten kirjojeni takaa!
Kerron teille hieman taustaa ensimmäisistä kirjoistani.
Kustantamosta oltiin minuun yhteydessä ja kysyttiin olinko koskaan miettinyt kirjoittavani kirjaa. Ajatukset risteilivät tietysti sinne ja tänne, sen jälkeen kun olin ilmoittanut kiinnostukseni.
Varsinkin kirjan kuvien osalta, sillä minä toimin itse kirjan kuvien kuvaajana. Melko noviisina kameran takana ajattelin, että kyllä tästä selvitään, mutta helppoa tämä ei tule olemaan.
Kun projekti alkoi, en osannut edes kuvata kameran manuaaliohjelmalla. Se oli siis ensimmäisenä listalla opeteltavana. Kauaa ei tähän opetteluun voinut käyttää aikaa, sillä kirjan materiaaleilla oli myös deadline.
Ensimmäisenä oli vuorossa kirjan ideoiminen, mikä kirjan juju on.
Istuttiin kustantamon väen kanssa ideoimassa kirjaa ja päädyttiin siihen, että kirjan kantava teema olisi Meri ja sen läheisyydessä asuminen. Tarkoituksena ei kuitenkaan ollut tehdä mitään kalastuskirjaa, vaan meidän elämää mukaellen oleva ruokakirja.
Eli muuten sain vapaat kädet toteuttaa kirjaa, mutta aihepiiri oli siis rajattu tuohon. Myös kirjan nimi oli kustantamon päättämä, Meren maku!
Vaikka yritinkin ehdottaa mielestäni parempaa nimeä, oli nimi sitä myöten lyöty lukkoon ja siinä siis pysyttiin.
Seuraavaksi aloin suunnitella kirjan reseptejä. Siinä olikin tekemistä, tai ehkäpä toisin sanoen karsimista. Olinhan haaveillut kirjan kirjoittamisesta jo parisen vuotta ja monta ideaa oli siis jo valmiiksi mietteissä. Lisäksi halusin mukaan joitain perittyjä reseptejä niin mummuilta, mammoilta ja muuten vaan minulle rakkaita reseptejä.
Kasvatan kesäisin itse aika pitkälle kaikki vihannekset ja yrtit joita syömme, joten ne olivat luonnollisesti myös tärkeässä osassa resepteissä.
Oli vaikea mahduttaa kaikkea mukaan kirjaan, joten yhdestä kirjasta syntyikin samalla kaksi kirjaa. Eli Meren maku ja myöhemmin syky/talvella ilmestyvä Talven maku. Ja vaikka reseptit jaettiin kahteen kirjaan, jäi silti kirjoista niin paljon reseptejä pois , joita olisin tahtonut mukaan. Mutta kun kustantaja toppuutteli sivumäärissä jo nyt, näillä mentiin.
Omalta osaltani olisin tahtonut eri osioista vieläkin kattavempia. Varsinkin säilöntä, levitteet ja muut osiot.
Sivuja Meren maku-kirjaan tuli 352 ja Talven maku-kirjaan 352 eli yhteensä 704 sivua.
Kirjaprojekti alkoi keväällä ja mikäpä sen osuvampaa kuin se, että sain kuvata ja elää kevään ja kesän reseptit samalla kansien väliin.
Olin kasvimaalla ja mietin mihinkä reseptiin voisin käyttää mitäkin yrttiä ja kasvia. Keräsin metsästä villiyrttejä ja puskista marjoja.
Kävin kalassa ja yritin saada kuvaa merestä nousevasta hauesta, siinä kuitenkaan onnistumatta. ( Nopeita pirulaisia)
Kuvasin monena päivänä pihalla. Pesin perunoita kamera mukana. Koska eihän sitä koskaan tiennyt, tulisko siitä hyvä kuva kirjaan. Tässäkin kuvassa olen korkeassa kuumeessa, kylmässä vedessä perunoiden pesupuuhissa.
Useimmat kuvat eivät koskaan päätyneet kirjaan asti, vaan jäivät tietokoneen syövereihin.
Nuorimmaisemme ei vielä osannut kävellä projektin alkaessa ja hän olikin mukanani koko ajan. Niin kasvimaalla, keittiössä, metsässä sekä kuvattaessa reseptejä. Kaikki kirjan reseptit syötiin ja maisteltiin, joskus useammankin kerran. Kun nuorimmainen meni illalla nukkumaan, tai suoraan sanottuna nukahti vasta myöhään yöllä, alkoi minun kirjoitusurakkani. Kirjoitin tarinoita joita meille oli tapahtunut, sekä mieleen nousevia asioita pieniksi tarinoiksi. Kävin tietysti myös läpi reseptejä. Monena yönä valvoimmekin kuun kanssa kahden.
Oman erikoisen juttunsa kirjoihin toikin ne pienet tarinat, joita kerron reseptien lomassa. Tarinat ovat täältä kotomaisemistamme Myrskylahdelta. Myrskylahden henki ja aallot huokuvatkin kirjassa mukana vahvasti.
Ehkäpä Myrskylahti olisi tuntunut lukijallekin paremmin, mikäli sivujen lukumäärät olisivat antaneet myötä ja näin mahdollistanut lisäkuvat ns. fiiliskuvat.
Uppouduin koko sen kirjan kirjoittamisvuoden täysin kirjoihin. Todellakin elin tämän kirjasarjan kansien väliin ja annoin kaikkeni niille.
Kun kirjan kuvat ja reseptit oli lopulta kuvattu ja alustavasti kirjoitettu ylös, alkoi se haastavampi työ. Eli reseptit jotka olin valmistamisen aikoihin sutaissut paperinkulmaan, täytyi kirjoittaa ylös tunnistettavaan muotoon. Samoin alkoi kuvien valikoiminen. Tuhansia ja tuhansia kuvia oli käytävä läpi, kunnes edessä oli ne kuvat jotka päätin ottaa kirjaan. Sen jälkeen alkoikin niiden läpi käyminen ja mahdollinen korjailu. Valotusta oli ehkä säädettävä tai kontrastia hieman parannettava. Lisäksi kuvat oli muutettava taas JPG muotoon.
Ensimmäistä kertaa kun oltiin pappia kyydissä, oli tämäkin aika hermoja raastavaa puuhaa. Epävarmuus ja epätietoisuus oli kyllä läsnä. Aika pitkälle sain itse selvittää asioita koskien kuvia ja muuta kirjan kirjoittamiseen liittyvää, mutta hyvinhän siinä loppujen lopuksi kävi. Kirjojen materiaalin jättö oli uuden vuoden jälkeen ja silloin naputtelinkin viimeiset tekstit kirjan sivuille helpottunein, mutta samalla melankolisin tuntein. Nämä sanat tuli kirjoitettua juuri vuoden vaihteessa: ”Kellon kumahdellessa päivän viimeistä tuntia täyteen hyvästelen menneen vuoden ja otan uuden ja tulevan avosylin vastaan”
Minusta riippumattomien asioiden johdosta Meren maku ilmestyi kirjakauppoihin reilusti myöhässä aikataulusta. Kevät oli jo loppusuoralla ja harmittelin hirveästi, sillä puolet kirjan resepteistä oli kuitenkin vahvasti keväthenkisiä.
Iloinen ja ylpeä toki olin, kun näin kirjan ensimmäisen kerran konkreettisena asiana edessäni. Toivoin silloin, että kirja toisi lukijoilleen paljon iloa ja hyötyä. Yhtä paljon kuin ne minullekin olivat tuoneet.
Ja toivoin, että edes osa kokemistani hetkistä välittyisi lukijoille kuvien kautta ja he voisivat olla osa sitä hetkeä, kuvien välityksellä. Maagisista kesäöistä Myrskylahdella, kun superkuu nousi taivaalle ja paahdoimme lasten kanssa vaahtokarkkeja nuotiolla. Sekä aavemaisesta tunnelmasta joka pimeän meren ympärillä oleva musta metsä sai aikaan. Tai pumpulimaisen pehmeästä taivaasta ja merestä, kun ei tiennyt missä toinen alkoi.
Ehkä kirjan tarinoista välittyi se hetki kun hirvet tulivat ryskäen vierestämme ja katosivat kohti lähisaarta tai se kuinka kostea ja harmaa sumu peittää meren läheisyydessä maiseman ja laskeutuu raskaana esirippuna kaiken ylle.
Talven maku-kirjaa sainkin odotella sitten syksyyn saakka. Tai sen oli tarkoitus ilmestyä kauppoihin jo syyskuussa, mutta sysitä joita en vieläkään tiedä, ilmestyi se kauppoihin vasta joulukuulle. Voitte kuvitella harmistukseni, kun kirja ilmestyi niin myöhään, kun tämäkin kirja oli vahvasti vuodenaikapainotteinen, alkaen syksyn sadosta.
Näitä pieniä viiveitä asioita lukuunottamatta, olen tyytyväinen näihin ensimmäisiin kirjoihini. Tein kaikkeni ja enemmän. Opettelin ja opin. Tunsin iloa ja onnistumista.
Toivon, että ne jotka kirjani on löytänyt ja lukenut ja ennen kaikkea kokkaillut niistä, ovat myös yhtä tyytyväisiä.
Pian ilmestyykin kolmas kirjani, joka on kuitenkin ihan eri sarjaa näiden ensimmäisten kirjojen kanssa. Nyt on nimittäin vuorossa grillikirja, Suuri Suomalainen Grillikirja, mutta se onkin jo ihan uusi tarina.
Haluatko lukea kirjan kannen tarinan?
