Aamu alkoi totuttuun tapaan. Ilma oli painostava ja aurinko paahtoi jo täydellä voimalla. Makuuhuoneen seinän takana joku työmiehistä hakkasi jotain ja herätti myös pikku-ukon. Aamu alkoi toisin sanoen taas “väärällä jalalla”. Ihan hemmetinmoinen kiire taas koko päivän ja olo ei päässyt helpottumaan missään vaiheessa. Kaihoten katselin merelle ja vilvoittavaa vettä. Varmasti kaunein ja kuumin päivä vielä tänä vuonna ja en edelleenkään ole kerennyt pihalle ja ilta alkaa pian olla myöhä. Auringonpaistekin kerkesi vaihtua ukkoseen ja sateeseen. Vielä ei ole helpotusta minulle luvassa ainakaan raikkaan ilman muodossa. Yleensä puolenyön aikoihin kerkeän pihalle hetkeksi yksin ja silloin kävelen suoraan puutarhaan. Silloin mietin niitä päiviä, kun oli aikaa vaan olla ja maata auringossa ja nauttia. Otan kasteluletkun käteeni ja kastelen kasvit. Vielä taas jonain päivänä, on myös minulla aikaa vaan olla.
Silloin kun kiiruinen päivä yllättää on hyvä olla “takataskussa” muutama nopea resepti. Tämä ravunpyrstöpasta on pikaruokaa parhaimmillaan.
Ai niin, kerkesinhän minä tänään nopeasti kipaista puutarhalle hakemaan vähän tuoreita yrttejä ruokaan. Tänä vuonna istutin ensimmäistä kertaa myös rakuuna. Sitä sain siis nyt myös omasta maasta. Ihanaa.
Ravunpyrstöpasta
4-6:lle
Tarvitset
300-350 g tagliatelle pastaa (keitä pakkauksen ohjeiden mukaan)
200 g herkkusieniä
200 g ravunpyrstöjä liemessä
1/2-1 dl ravunpyrstöjen lientä
2 dl creme fraichea
2 nippusipulia, hienonnettuna
1 tl rakuunaa, tuoretta
1/2 dl persiljaa, tuoretta
1/2 tl suolaa
Mustapippuria
Valmistus
1.Kuori ja hienonna sipuli. Viipaloi sieni ja kuullota sienet voissa yhdessä sipulin kanssa muutama minuutti.
2.Lisää creme fraiche, liemi ja yrtit.
3. Keitä pari minuuttia. Lisää ravunpyrstöt. Mausta suolalla ja pippurilla.
Ihanat omenapuut kukkivat vielä hetken. Nyt on vielä hetki aikaa ihastella niiden kauneutta.
Maljakkoonkin päätyi muutama oksa.
Tässä muutama kuva toissaillalta. Aurinko laski meren taakse ja värjäsi kaiken niin kauniisti.
Kotirannassa on hyvä olla.
Sen jälkeen saapui pehmeä “pimeys”. Niin pimeä kun kesäyö vaan voi olla.
