On vuoden 2018 ensimmäinen päivä ja makaan oksennustaudissa sängyn pohjalla. Olon antaessa hieman myötä, avaan Instagramin. Silmille läjähtää kuva, kuvan perään ruokakuvia. Ensimmäinen ajatus, joka mieleeni tulee, on tyrmistys. Ruokapöydät notkuvat kuvissa täynnä ruokia, kun jotkut herkuttelevat brunssipöydässä tai ovat muuten vaan koonneet pöydän täyteen ruokaa.
Tyrmistyksen jälkeen mieleen hiipii häpeä ja huono olo.
Vuoden 2018 ruokatrendi- ruokaa ei ole
Minäkin olen monesti julkaissut kuvia herkkuja pursuavista pöydistä sen kummempia ajattelematta. Tosin viime aikoina on eräs ajatus tullut mieleeni useammin ja useammin. Miten etuoikeutettu olenkaan, kun saan tehdä töitä ruoan ympärillä.
Kaikki eivät kuitenkaan ole yhtä onnekkaita ja pysty kokkailemaan tai leipomaan mitään erityisiä hienouksia, koska rahaa ruokaan ei ole. Monelle arkipäivää on se, että onnellinen saa olla siitä, jos vatsan saa täyteen.
On järkyttävää seurata miten yltäkylläistä ruoan kulutus voi monilla olla. Hyvää ruokaa heitetään surutta roskiin, eikä edes kahtaa kertaa mietitä ennen kuin ruoka on jo sujahtanut roskapussiin. Samoin monessa buffetpöydässä on tullut seurattua, suoraan sanottuna sikailua, kun lautaselle kootaan jättiannos kaikkea ja jätetään suurin osa syömättä.
Vaikka ruoka on itselleni elinkeinoni antaja, tai ehkä juuri siksi, arvostan sitä suuresti. Koska aina en ole voinut syödä sitä mitä olen tahtonut, enkä kyllä vielä tänäkään päivänä.
Mutta aloitetaan ensin sillä, että kerron teille hiukan lapsuudestani. Minun lapsuudenkodissani ei ollut itsestäänselvyys, että ruokaa oli yhtä annosta enemmän. Vatsat saimme kyllä täyteen perusruoasta, mutta kaikki oli tarkkaan laskettu ja säännöstelty, jotta neljän lapsen yksinhuoltaja sai koko perheen ruokittua. Mitään yllätyksiä ei silloin saanut kuulua arkeen, jotta raha riitti olelliseen. Voitte varmaan kuvitella, että mitään ylimääräistä ei ollut, kun se oleellisin asia oli saada raha riittämään ruokaan.
Jääkaappi ei sillon pursonnut herkkuja vaan paremminkin se surullisen kuuluisa, valo vain-näky sopi paremmin meidän jääkaappimme kuvailuun.
Ruoka ja minä tänä päivänä
Sieltä lapsuudesta on iskostunut ajatus, että ruoka ei ole itsestäänselvyys. Vielä siis tänäkin päivänä, kun ruosta on tullut ammattini, en heitä kuvausruokaa roskiin. Monet kauhistelevat, että syöttekö te kaiken ruoan. Mutta hyvä suunnittelu on siinäkin kaiken A ja O. Kun blogiin ilmestyy peräkanaa herkkureseptejä kakuista, ei se tarkoita sitä, että meidän keittiössämme on ahdettu kakkua napaan useampana peräkäisenä päivänä. Reseptit ovat voineet syntyä vaikkapa kuukausien väliajalla.
Kirjoja kuvatessa suunnittelen päivän syömiset reseptien mukaan. Herkkuja saadaan tietysti varmaan maistella keskivertoperheitä enemmän, jos kirjoissa on sellaisia. Mutta ei meillä toki kaikkea itse aina syödä. Kakuilla ja muilla leivonnaisilla muistetaan isovanhempia, jotka eivät itse enää jaksa leipoa.
Normaaliruoka meillä kotona koostuu aika vankasta rungosta kaurapuuroineen ja ruisleipineen, jotka hyvinä kuidun lähteinä täyttävät vatsan ja ovat kohtuuhintaisia. Peruselintarvikkeiden hinta-laatusuhde punnitaan tarkasti ja mietitään valintojamme.
Blogin puolella olette saaneet nähdä paljon kasvisruokia, joiden raaka-aineet yritetään valita sesonkien mukaan. Leivontaan hurahtaneena tulee leivottua muutenkin aika paljon, mutta meillä suosituimpia leivonnaisia ovat peruspullat ja kuivakakut. Niiden annoshinta ei päätä huimaa.
Se kultaisen keskitien löytäminen ei tänä yltäkylläisyyden päivänä ole se helpoin tehtävä, kun tarkoitus on tuottaa blogiin lukijoilleen innostavia ruokia ja leivonnaisia. Ja vielä sillä tavoin, että oma lompakko sallii sen ja mielellään myös lukijan.
Joten kuten tuossa alussa kirjoitin, niin siinä oksennustaudin kourissa tulin ajatelleeksi muiden ja itseni ruokakäyttäytymistä. Toivoisin, että vuoden 2018 aikana mahdollisimman moni havahtuisi ottamaan huomioon oman ruokakäyttäytymisensä ja miettivän omaa esimerkkiään.
Kaikki eivät ole yhtä onnekkaita ja monella on tällä hetkelläkin kauhea nälkä, kun ruokaa ei ole.
Omalta osaltani aion jatkaa viljelyä, kalastusta ja ottamalla talteen omaan käyttöön luonnon muita ilmaisia antimia. Antamalla näin edes hiukan esimerkkiä omille lapsilleni siitä, kuinka hyvää ja ravitsevaa ruokaa voi saada ilmaiseksi tai vähällä rahalla.
[image_gallery images=”13021:http://www.sweetfoodomine.com/wp-content/uploads/2018/02/Perunoiden-istutus.jpg,13022:http://www.sweetfoodomine.com/wp-content/uploads/2018/02/Hauki.jpg,13023:http://www.sweetfoodomine.com/wp-content/uploads/2018/02/Kalassa.jpg,13024:http://www.sweetfoodomine.com/wp-content/uploads/2018/02/Istutuspuuhat.jpg,13025:http://www.sweetfoodomine.com/wp-content/uploads/2018/02/kasvikset.jpg,13026:http://www.sweetfoodomine.com/wp-content/uploads/2018/02/Kesäkurpitsat.jpg,13027:http://www.sweetfoodomine.com/wp-content/uploads/2018/02/Lohen-käsittely.jpg,13028:http://www.sweetfoodomine.com/wp-content/uploads/2018/02/Perunoiden-pesua.jpg,13029:http://www.sweetfoodomine.com/wp-content/uploads/2018/02/Tillit.jpg,13030:http://www.sweetfoodomine.com/wp-content/uploads/2018/02/Viinimarjojen-keruu.jpg,” ][/image_gallery]
Yhteisvastuukeräys
Yhteisvastuukeräys on yksi Suomen suurimmista kansalaiskeräyksistä ja kampanjan suojelija Sauli Niinistö avasi tämän vuoden keräyksen sunnuntaina 4. helmikuuta.
Tänä vuonna keräyksen teemana on ruoka, tai oikeastaan sen puute. Yhteisvastuukeräyksen slogan kuuluukin, että “Vuoden suurin ruokatrendi on, että ruokaa ei ole.” Keräyksestä saadulla avulla torjutaan nälkää ja köyhyyttä niin maailman katastrofialueilla kuin Suomessa.
Riittävä ravinto on ihmisarvoisen elämän perusedellytys. Miljoonien ihmisten kohdalla karu totuus on kuitenkin se, että ruokaa ei ole tarpeeksi. Yhteisvastuu 2018 torjuu nälkää ja köyhyyttä Suomessa ja maailman katastrofialueilla.
Suomessa 470 000 ihmisen tulot eivät riitä kohtuulliseen vähimmäiskulutukseen. Pienikin yllätys arjessa tekee sen, että valintoja on tehtävä laskujen maksamisen, terveydestä huolehtimisen ja ruokaostosten välillä. Pitkät leipäjonot ovatkin tuttu näky ympäri Suomea.
Maailmalla sen sijaan ruoan saanti ei ole aina mahdollista sotien ja levottomuuksien vuoksi. Perheet eivät pääse viljelmilleen, tuotteita ei saada kuljetettua myyntiin ja ruoan hinta on kohonnut pilviin. Esimerkiksi Etelä-Sudanissa 4 miljoonaa ihmistä on paennut sotatilaa vuoden 2016 jälkeen. Valtavalle ihmismäärälle on vaikea taata humanitaarisia vähimmäistarpeita ja ruoka-annoksia on puolitettu jo kahdesti. Myös muuttuneet ilmasto-olosuhteet vaikeuttavat ruoantuotantoa, kuivuus piinaa monia alueita.
Suomessa Yhteisvastuukeräyksellä tuetaan taloudellisesti vaikeassa tilanteessa eläviä ihmisiä yhteistyössä Kirkon diakoniarahaston ja paikallisseurakuntien kanssa. Avustuksia myönnetään esimerkiksi sairauden, pitkittyneen työttömyyden tai yllättävän elämäntilanteen vuoksi kohtuuttomiin vaikeuksiin joutuneille ihmisille. Ulkomailla keräyksen varoin turvataan katastrofien ja konfliktien aiheuttamissa hätätilanteissa pahiten kärsineitä ihmisiä. Heille turvataan muun muassa puhdas vesi, riittävä ravinto sekä mahdollisuus terveydenhoitoon, majoitukseen, lasten koulunkäyntiin ja perheiden toimeentuloa parantavaan koulutukseen. Avun vie perille Kirkon Ulkomaanapu.
Lue lisää: www.yhteisvastuu.fi/
Seuraa: www.facebook.com/yhteisvastuu/
Lahjoittaa voi osoitteessa:
www.yhteisvastuu.fi/lahjoita/
