Iso osa meistä varmaan haluaisi näyttää hyvältä, tuntea itsensä itsevarmaksi ja elää esteettisesti miellyttävää elämää. Sehän on täysin normaalia. Mutta missä menee raja? Koska näit Instagramissa viimeksi kuvan, jossa lattialla pyörii eilisen ruoantähteitä, silmäpussit roikkuvat polvissa ja lapsi karjuu taustalla, koska ei saanut jogurttia juuri siitä yhdestä tietystä kupista? Et varmaan koskaan.

Tervetuloa täydellisen some-elämän maailmaan, jossa aamupäivä alkaa gua sha -hieronnalla, keho kiittää yön yli liotetuista chiasiemenistä ja lastenkin aamuraivarit ovat jostain syystä täydellisesti suodatettu pois. Mutta mitä tapahtuu kaiken tämän kauneuden kulisseissa?

Täydellinen elämä – Ainakin Instagramissa

Olet varmasti nähnyt sen. Kauniisti pukeutunut, sileäihoinen vaikuttaja, jonka koti näyttää skandinaavisen sisustuslehden keskiaukeamalta. Leikkokukat koreilevat pöydällä juuri oikeassa kulmassa, kynttilät palavat tasaisesti, eikä missään näy tahroja, leluja tai epämääräisiä johtovyyhtejä.

Perheen pieninkin on kuin kerubiveistos, pukeutuneena neutraalin sävyiseen pellava-asuun – ei merkkiäkään siitä, että viisi minuuttia aiemmin samainen lapsi raivosi eteisessä, koska hanskat olivat väärät. Missään ei näy lattialle kaatunutta kaakaota tai sitä, kuinka taapero kieltäytyy syömästä mitään muuta kuin makaronia ilman kastiketta.

Ja ne lomakuvat! Oi ne lomakuvat! Pitkät silosääret ojentuvat elegantisti kohti infinity poolia, taustalla turkoosi meri ja täydellinen auringonlasku. Sen kuvan ulkopuolella lapset kinastelevat siitä, kenen vuoro on käyttää uimalaseja, ja joku perheenjäsen kärventyy auringossa, koska aurinkorasva jäi hotellihuoneeseen.

Tai se klassinen rantakuva: vaikuttaja seisoo valkoinen pellavamekko hulmuten rannalla, katse kaukaisuuteen suunnattuna, kahvikuppi kädessä. Todellisuudessa puoliso on saanut jo viidennen tarkasti ohjeistetun ohjeistuksen siitä, millainen kuvakulma toimii parhaiten, ja tästä samasta otoksesta on otettu ainakin 83 versiota. Eikä tietenkään kuvassa näy hiekkaa, joka tunkeutuu persevakoon, takkuuntuneita hiuksia, aurinkorasvaan tahriintuneita bikineitä tai suolaveden kirvelyä silmissä.

Aamu, joka alkaa täydellisesti – ainakin Instagramissa

Täydellisen elämän saavuttaminen vaatii täydellisen aamun. Se alkaa tietysti itsensä rakastamishetkellä, jossa päiväkirjan sivuille raapustetaan kiitollisuuden täyteisiä manifestaatioita menestyksestä ja sisäisestä harmoniasta. Missään ei mainita, että viime yö meni vituiksi, koska lapsi toi koulusta kotiin vatsataudin.

Aamukahvi siemaillaan hitaasti, meditatiivisesti, juuri oikeassa valaistuksessa, eikä missään nimessä kiireessä samalla kun yritetään repiä pyykkikorista vielä jollain tasolla käyttökelpoista paitaa ennen työpäivän alkua.

Toki aamurutiineihin kuuluu myös gua sha -hieronta, jolla saadaan kasvojen verenkierto virtaamaan – samalla kun tavalliset kuolevaiset yrittävät peittää aamuisen turvotuksen kylmällä vesipesulla ja toivovat, että edellisiltana vedetty sipsipussi ei paista naamasta kilometrin päähän.

Aamupala ei ole mikään hätäisesti hotkittu kahvikupillinen ja kuiva paahtoleipä, vaan tietenkin taidokkaasti koristeltu smoothie bowl. Tässä kulhossa granola, marjat ja siemenet on aseteltu sentin tarkkuudella, eivätkä vain yhteen kulhoon heitetty sotku, joka kiireessä lusikoidaan suuhun. Täydelliseen aamuun ei kuulu laimean harmaa kaurapuuro, jonka pinnalla yksinäinen voisilmä mulkoilee takaisin syyttävän näköisenä.

Somepaineiden vaikutukset – ja kenelle ne kohdistuvat?

Kaikki tämä on ihailtavaa – mutta samalla se on hyvin kaukana todellisuudesta. Kun vertaamme omaa elämäämme tähän kuratoituun täydellisyyteen, ei ole ihme, että some luo paineita. Ja ei, se ei aiheuta paineita vain meille seuraajille, vaan myös niille, joiden työ on ylläpitää tätä illuusiota. Jokainen täydellinen kuva on käsikirjoitettu, suunniteltu ja editoitu – ja siihen on käytetty todennäköisesti enemmän aikaa kuin moni käyttää päivässä ruokailuun.

Todellinen elämä ei ole Instagrammattavaa

Mutta arki on usein sotkuista. Se on kiireisiä aamuja, jolloin kahvi ehtii jäähtyä ennen kuin siihen ehtii koskea. Se on pyykkikasoja, joita ei kukaan ole ehtinyt viikata, ja ruokaa, joka ei aina ole kuvauksellista, vaan enemmänkin ”tämä nyt oli nopein vaihtoehto” -tyyppistä ravintoa. Se on sitä, että joskus joutuu lähtemään töihin paidalla, jossa on epämääräinen tahra, koska parempaa vaihtoehtoa ei vain ole. Arki on myös yllättäviä vaatekriisejä, rahaongelmia, unohdettuja päiväkotikuvauksia, ja sitä, että ainoat ”manifestoinnit” liittyvät siihen, että talouden vessapaperivarasto ei loppuisi kesken kriittisellä hetkellä.

Onko someaitous mahdollista?

Täydellisyydestä inspiroituminen on täysin ok, mutta jos se aiheuttaa stressiä tai tunnetta, ettei oma elämä ole tarpeeksi hienoa, on hyvä muistaa, että some on vain yksi versio todellisuudesta – ja se versio on suodatettu, valikoitu ja muokattu. Täydellisten kuvien takana on aina jotain muutakin: stressiä, kiirettä, epävarmuuksia ja loputon kuvavirta, josta vain yksi kelpuutetaan julkaistavaksi.

Ehkä tarvitsisimme instagramissa enemmän rehellisiä kuvia siitä, miltä koti näyttää maanantai-iltana, kun energiaa siivoamiseen ei vain ole. Tai selfieitä, joissa näkyy se aamupöhötys ja silmäpussit. Ehkä tarvitsisimme enemmän naurua epäonnistuneille hetkille ja enemmän ”tämäkin on ihan okei” -asennetta.

Seuraavan kerran, kun törmäät virheettömään somekuvaan, muista: se on vain yksi pieni osa suurempaa kuvaa. Se ei ole totuus – se on tarina. Ja sinä päätät, millaista tarinaa haluat seurata.

Lue myös

Mainonta, kauneusihanteet ja ikuisen nuoruuden illuusia